Timon.jpg

Terve, vai pitäisköhän sanoa HAU-HAU

Mä olen Kromfohrländer uros Timon (FIN MVA Itun Twist ei hylkää FIN25458/07) ja täytin 28.03. yhdeksän vuotta ja mä tarvitsisin uuden kodin. 

Perheeni elämäntilanne on muuttunut siten, että vaikka emäntäni sydän särkyy niin hän on sitä mieltä että mun olis parempi sellaisessa kodissa jossa mun ei juurikaan tarvitse olla yksin. Noin parikuukautta sitten ”parson-siskoni lensi tähdeksi taivaalle”. Ja kun tajusin, ettei hän palaa takaisin ja olin emäntäni työpäivät ypöyksin. Se sai minut ulvomaan ikävästä, eikä se naapurustoa eikä tietenkään emännästäni tuntunut hyvältä. Vaihtoehtoja on emäntäni miettinyt. Omassa boxissani olen kyllä hiljaa, mutta se ei ole meistä kummastakaan miellyttävä vaihtoehto. 

Ihan kävelylenkkeily malliin tarpeille pääseminen sopii mulle, sillä aiempi canicros-harrastus ja juoksulenkit saavat mut nykyään ontumaan. Hihnassa ja kaulapannassa osaan kulkea vetämättä, valjaat ovat mulle vinkki juoksulenkeistä jolloin sain vetää. Lenkkeillessä en vieraita koiria siedä ja niille tulee auottua päätä jos tulevat liian lähelle. Olen lisäksi tottelevainen enkä ole karkaillut kotoa, pyörinyt enempikin jaloissa. 

Nukun yöni boxissani tyytyväisenä, boxin ovi on auki. Lapsiin olen tottunut, mutta en suhtaudu heihin mitenkään ylitsevuotavasti, mulle ne menee samaan kategoriaan aikuisten kanssa joihin suhtaudun laimean uteliaasti. Lenkkeillessä en heihin ole kiinnittänyt edes huomiota.

Joitakin vuosia sitten mulla oli pissiongelma, mutta se hoitui leikkauksella eli olen tätä nykyä palliton poju. Ilopisut saattaa karata, mutta en merkkaile pitkin poikin. Hännässäni on kaljuläntti, muisto haavasta johon ei enää karvoja sitten kasvanut.


Emäntäni käyttää minut vielä vuosirokotuksissa ja hammaskiven poistossa. Syön nykyään hyvällä ruokahalulla raksut kuivana, niin hammaskivi silti haluaa pesiytyä hampaisiini. Emäntäni on sitä mieltä että kannattaa tarkkailla hampaitani.

Vaikka ikävöinkin ”parson-siskoani” voi olla, että en totu uuteen koiralliseen laumaan. Mutta perheeseen jossa ei yksin tarvitsisi olla. Olen ollut viikonloppuhoidossa ”vieraassa perheessä” ja olen tai olemme pärjänneet hyvin, mutta he eivät voi minua kokoaikaiseksi ottaa.

Eli jos näille viidelle, kuudelle vuodelle jotka mulla viel saattaa olla jäljellä haluat antaa mulle ja tarvikkeilleni kodin tai tiedät jonkun niin ilmianna hänet emännälleni Eevalle iltaisin soittamalla numeroon 0440 91 95 97 tai sitten laittamalla viestiä osoitteeseen eeva.einio@elisanet.fi 
 
PS. Timon on kasvattini. Timonin sisko Pumba ja emo Nasu olivat koirani. Vaikka Nasulla olikin epilepsia kummallakaan jälkeläisellä näitä oireita ei ole havaittu.